Back نقاط التحول في النظام المناخي Arabic Punts d'inflexió en el sistema climàtic de la Terra Catalan Body zvratu klimatického systému Czech Vippepunkt Danish Kippelemente im Erdklimasystem German Σημεία καμπής στο κλιματικό σύστημα Greek Tipping points in the climate system English Punto de inflexión (climatología) Spanish Sistema klimatikoaren itzulera gabeko puntuak Basque نقطههای عطف سامانه اقلیمی Persian
Ilmaston keikahduspiste on kynnys, jonka ylittyessä pienikin häiriö voi muuttaa koko järjestelmän tilaa tai sen kehityksen suuntaa[1].
Keikahduspisteen jälkeen muutos on itseään ruokkivaa siten, että vaikka muutosta eteenpäin työntävä voima lakkaisi, muutos ei pysähdy, vaan jatkuu omalla painollaan. Ilmaston keikahduspisteen ylittäminen johtaa yleensä jonkinlaiseen peruuttamattomaan muutokseen. Tähän muutokseen voi kulua vuosia tai vuosituhansia. Muutos vaikuttaa alueella, jonka koko on ainakin miljoonan neliökilometrin luokkaa. Järjestelmät, joihin ilmaston keikahduspisteet liittyvät, vaikuttavat merkittävästi Maa-planeetan tilaan tai ihmisen hyvinvointiin. [2]
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC esitteli ajatuksen keihkahduspisteistä kaksi vuosikymmentä sitten. Tuolloin näitä ilmastojärjestelmän "laajoja epäjatkuvuuksia" pidettiin todennäköisinä vain, jos ilmaston lämpeneminen ylitti 5 °C esiteolliseen aikaan verrattuna. Kahdessa viimeisimmässä IPCC:n erityisraportissa (julkaistu vuosina 2018 ja 2019) tiivistetyt tiedot viittaavat siihen, että jotkut käännepisteet saattavat ylittyä jo 1–2 °C:n lämpenemisen välillä.[3]
Ilmaston nykyinen 1,1 °C lämpeneminen yltää jo viiden (1.–4. ja 6.) keikahduspisteen vaikutusalueelle. Pariisin ilmastosopimukseen kirjattu 1,5–2 °C tavoite ei ole turvallinen, vaan merkitsee todennäköisesti kuuden (1.–6.) ja mahdollisesti vielä neljän muun (7. ja 12.–14.) keikahduspisteen ylittämistä. 2,6 °C lämpeneminen, johon tämänhetkiset poliittiset päätökset johtavat, aiheuttaa todennäköisesti vielä yhden (7.) ja mahdollisesti kolmen muun (8.–10.) keikahduspisteen ylityksen. [2]
Huomiota saaneita ilmaston keikahduspisteen esimerkkejä ovat Atlantin termohaliinikierron (THC) mahdollinen romahtaminen[4], Amazonin sademetsän häviäminen[5] ja Grönlannin mannerjäätikön rappeutuminen[6]. Alueita, joilla ilmaston keikahduspiste on mahdollisesti ohitettu, ovat pohjoinen merijää, boreaalinen vyöhyke, ikirouta, lämminvesikorallit, Länsi-Antarktiksen mannerjäätikkö ja osat itäisestä Antarktiksesta.[3]
Tutkijat ovat tunnistaneet yhdeksän keskeistä keikahduspistettä, joilla on merkittävä vaikutus Maa-planeetan järjestelmien toimintaan. Niiden lisäksi tiedetään seitsemän muuta, joilla on merkittävä vaikutus ihmisen hyvinvointiin. [2]
| Jaottelu[2] | Elementin nimi (keikahduspiste)[2] | Keikahduspisteen sijainti ilmaston lämpenemisen asteina (°C)[2] | Nykyinen tilanne 1,1 °C lämpenemisellä[2] |
|---|---|---|---|
| Maailmanlaajuinen
vaikutus |
Grönlannin jäätikkö (romahdus) | 1,5 | Alaraja ylitetty,
keikahduspiste lähestyy |
| Länsi-Antarktiksen jäätikkö (romahdus) | 1,5 | Alaraja ylitetty,
keikahduspiste lähestyy | |
| Labradorin- ja Irmingerinmerten kierto (romahdus) | 1,8 | Alaraja ylitetty,
keikahduspiste lähestyy | |
| Itäisen Etelämantereen jäänalaiset altaat (romahdus) | 3,0 | Alaraja lähestyy | |
| Amazonin sademetsä (kuolema) | 3,5 | Alaraja lähestyy | |
| Ikirouta (romahdus) | 4,0 | Turvassa | |
| Atlantic Meridional Overturning Circulation (romahdus) | 4,0 | Alaraja lähestyy | |
| Arktinen merijää (romahdus) | 6,3 | Turvassa | |
| Itä-Antarktiksen jäätikkö (romahdus) | 7,5 | Turvassa | |
| Alueellisesti
vaikuttavat |
Matalien leveysasteiden koralliriutat (kuolema) | 1,5 | Alaraja ylitetty,
keikahduspiste lähestyy |
| Ikirouta (äkillinen sulaminen) | 1,5 | Alaraja ylitetty,
keikahduspiste lähestyy | |
| Barentsin merijää (äkillinen menetys) | 1,6 | Alaraja lähestyy | |
| Vuoristojäätiköt (menetys) | 2,0 | Alaraja lähestyy | |
| Länsi-Afrikan monsuuni ja Sahel (vihertyminen) | 2,8 | Alaraja lähestyy | |
| Boreaalimetsä (eteläinen kuolema) | 4,0 | Alaraja lähestyy | |
| Boreaalimetsä (pohjoinen laajeneminen) | 4,0 | Alaraja lähestyy |
- ↑ Timothy M. Lenton, Hermann Held, Elmar Kriegler, Jim W. Hall, Wolfgang Lucht, Stefan Rahmstorf: Tipping elements in the Earth's climate system. Proceedings of the National Academy of Sciences, 12.2.2008, 105. vsk, nro 6, s. 1786–1793. PubMed:18258748. doi:10.1073/pnas.0705414105. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ a b c d e f g David I. Armstrong McKay, Arie Staal, Jesse F. Abrams, Ricarda Winkelmann, Boris Sakschewski, Sina Loriani: Exceeding 1.5°C global warming could trigger multiple climate tipping points. Science, 9.9.2022, 377. vsk, nro 6611, s. eabn7950. doi:10.1126/science.abn7950. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ a b Lenton T.M. et al.: Climate tipping points — too risky to bet against. Nature, 28.11.2019, nro 575, s. 592-595. Springer. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Rahmstorf, S.; Ganopolski, A.: Long-Term Global Warming Scenarios Computed with an Efficient Coupled Climate Model. Climatic Change, 1999, nro 43, s. 353–367. Springer.
- ↑ Tian, Hanqin et al.: Effect of interannual climate variability on carbon storage in Amazonian ecosystems. Nature, 17.12. 1998, nro 396, s. 664–667. Springer.
- ↑ Huybrechts, P.; de Wolde J.: The Dynamic Response of the Greenland and Antarctic Ice Sheets to Multiple-Century Climatic Warming. Journal of Climate, 1.8.1999, 12. vsk, nro 8, s. 2169–2188. American Meteorological Society. Artikkelin verkkoversio.
© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search